Hautaustavat Islannissa

Islannissa kuolleista henkilöistä saatetaan julkaista kymmeniä kirjoituksia lehdessä. Perheenjäsenet, työtoverit, koulukaverit muistelevat kirjoituksissa edesmennyttä. Artikkeleita julkaiseva lehti Morgunblaðiðis on erittäin suosittu.

Hautaustavat vaihtelevat ympäri maailmaa. Tämä artikkelimme Islannista. Kiitos Satu Rämö!

ISLANTI

Islannissa kuolleista henkilöistä saatetaan julkaista kymmeniä kirjoituksia lehdessä. Perheenjäsenet, työtoverit, koulukaverit muistelevat kirjoituksissa edesmennyttä. Artikkeleita julkaiseva lehti Morgunblaðiðis on erittäin suosittu.

HAUTAUKSEN VALMISTELU

Islannissa hautajaiset järjestetään yleensä 6-10 päivää sen jälkeen kun perheenjäsen on kuollut. Edesmennyt puetaan perheen valitsemiin omiin vaatteisiin tai hautaustoimistoissa myytäviin valkoisiin arkkuvaatteisiin.

Perheen kesken voidaan järjestää pieni hyvästijättö kotona ennen edesmenneen siirtämistä ruumishuoneelle. Myös seurakunnan tiloissa on mahdollisuus jättää perheen kesken hyvästit ennen varsinaisia hautajaisia. Aina vainajaa ei käydä hautajaisvalmistelujen aikana katsomassa, koska siihen lähiomaisilla tarjoutuu mahdollisuus myös juuri ennen siunaustilaisuuden alkua.

SIUNAUSTILAISUUS

Hautajaisiin ja muistotilaisuuteen on lähes aina vapaa pääsy. Kuka tahansa vainajan tuntenut saa tulla hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Kutsuja ei lähetetä, vaan ovet ovat auki kaikille, jotka tunsivat vainajan.

Islannissa on tapa, että arkun sulkeminen tehdään siunaustilaisuudessa ennen vieraiden saapumista. Paikalla ovat lähiomaiset, jotka jättävät hyvästit vainajalle taputtamalla kädelle, antamalla suukon otsalle, tekemällä ristinmerkin vainajan päälle tms. jonka jälkeen arkun kansi suljetaan, muut vieraat päästetään sisään ja siunaustilausuus voi alkaa.

Kukkia tuodaan siunaustilaisuuteen hyvin suomalaistyylisesti. Yhä useammin kuitenkin näkee, että kuolinilmoituksissa etukäteen kielletään tuomasta kukkalaitteita ja laittamaan kukkarahat pankkitilille joka menee esim. vainajien lasten tai lesken hyväksi ja joskus myös sairaalan syöpäosastolle, lastenosastolle, mielenterveyspuolen osastolle, saattohoitoon tms.

HAUTAUSTAPA JA HAUDAT

Islannissa yleistä on sekä arkku- että uurnahautaus, pääkaupungissa Reykjavikissa tuhkaus on yleisempää.

Hautakivet eivät ole kovin isoja tai näyttäviä, muistolaattoja näkee ja myös ihan tavallisia puisia ristejä, joissa on vainajan nimi ja syntymä- ja kuolinajat. Vanhemmissa hautakivissä on enemmän koristeita ja niissä kerrotaan vainajan ammatti, ketkä jäivät kaipaamaan ja miltä maatilalta hän oli kotoisin.

Islannin kovat sääolosuhteet ja avara maisema joka ei juurikaan tarjoa tuuulensuojaa ulkona – eivät salli mitään kovin näyttäviä kukkaistutuksia haudoilla. Piiskaava tuuli korjaisi ne kuitenkin mennessään.

Haudoille viedään kyllä kukkasia silloin tällöin ja kynttilöitä, mutta sellaista tapaa että kaikilla haudoilla olisi vuorotellen kesä- ja syyskukat, ei täällä näe niin usein kuin vaikkapa Suomessa.

Hautausmaiden tyyli vaihtelee paikkakuntakohtaisesti. Reykajvikissa on iso vanha hautausmaa keskustan tuntumassa, jossa on paljon näyttäviä hautakiviä ja patsaita ja paljon tuuheita puita, mutta tällä hautausmalla olevat haudat ovat pääosin vuosikymmenten, jopa yli vuosisadan takaa. Nykyään tuhkahautaus on yleisempää ja hautausmaa vähäeleisempi.

MUISTOKIRJOITUKSET TÄYTTÄVÄT LEHDET – Kuolinilmoituksia luetaan ääneen radiossa

Islannissa on tapana muistella vainajaa runsain sanankääntein. Muutaman kerran viikossa Islannin yleisradion RÚVin kanavalla luetaan kuolinilmoituksia vainajista. Ilmoituksissa kerrotaan, kuka on kuollut ja missä ja ketkä häntä jäivät kaipaamaan. Ääneen luetuissa ilmoituksissa kerrotaan myös hautajaisten päivämäärä ja paikka. Radiossa ääneen luettujen kuolinilmoitusten lisäksi Islannin vanhimmassa päivälehdessä Morgunblaðiðissa julkaistaan joka päivä useita sivuja kuvallisia muistokirjoituksia hetki sitten kuolleista kansalaisista. Muistokirjoitusta eivät saa vain merkittävät poliitikot tai kulttuurihenkilöt, vaan niitä kirjoitetaan kaikille.

Lapsenlapset kirjoittavat kuolleista isovanhemmistaan, leski edesmenneestä puolisostaan, työkaverit kuolleesta työkaverista ja koulukaverit toisistaan. Samasta henkilöstä saatetaan julkaista jopa kymmeniä kirjoituksia.

Osa kirjoituksista on kauniita jäähyväiskirjeitä, osa sankaritarinoita vainajan elämäntyöstä ja osassa kirjeitä kerrottiin, miten ahkera kalamies vainaja oli tai miten hyviä keksejä mummo leipoi. Jokainen muistokirjoitus piirtää oman ainutlaatuisen kuvan paitsi kuolleesta myös tekstin kirjoittajasta ja heidän välisestä suhteestaan.

Muistokirjoituksen julkaiseminen ei maksa mitään ja lehti on sitoutunut julkaisemaan kaikki sinne lähetetyt kirjoitukset. Monet vanhemmat islantilaiset tilaavat Morgunblaðiðia vain lukeakseen tuttujensa kirjoittamia muistoja kuolleista tuttavistaan.

Vainajista tehdyt henkilökohtaiset muistokirjoitukset pitävät yllä henkilön mainetta vielä kuoleman jälkeenkin. Ei olekaan yllätys, että islantilaisen Hávamál-runon, joka on osa keskiaikaista Runo-Eddaa, tunnetuin säe, on numero 76.