Mistä voimaa surun keskellä?

Jokainen meistä on varmaan kokenut tunteen, että koko maailman paino olisi yksin meidän harteilla. Se taakka tuntuu todella painavalta ja sen kannattelu vaatii voimia.

Jokainen meistä on varmaan kokenut tunteen, että koko maailman paino olisi yksin meidän harteilla. Se taakka tuntuu todella painavalta ja sen kannattelu vaatii voimia.

Surun ja murheen kokeminen on ihmisen terve reaktio menetyksiin. On luonnollista kokea surua. Sureminen auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Kukaan ulkopuolinen ei pysty arvioimaan menetyksen ja surun määrää.

Läheisen kuolema aiheuttaa ehkä suruista suurimman. Surua voi ilmentää puhumalla, piirtämällä, laulamalla tai kirjoittamalla. Joitakin voivat unet ja oma intuitio lohduttaa, toisia oma elämänfilosofia.

Useat saavat apua vertaistukiryhmissä, joissa voi jakaa omia kokemuksia saman kokeneiden kanssa. Oloa helpottaa myös fyysinen ponnistelu ja liikunta. On olemassa ihmisiä, jotka löytävät voimaa sisältään. He selviytyvät voittajina, vaikka joitakin minuutteja sitä ennen saattaa vaikuttaa siltä kuin he häviäisivät. Tällaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti vilpittömästi sitoutuneet löytämään elämästä parhaat puolet.

“Kauneimmat tapaamani ihmiset ovat heitä, jotka ovat tunteneet tappion, tunteneet kärsimyksen, tunteneet kamppailun, tunteneet menetyksen, ja löytäneet tiensä ulos näistä syvyyksistä. Näillä yksilöillä on kyky arvostaa, herkkyyttä havainnoida ja sellainen ymmärrys elämästä, joka täyttää heidät myötätunnolla, nöyryydellä ja syvästi rakastavalla suhtautumisella asioihin. Kauniit ihmiset eivät ilmaannu tyhjästä.“

-Elisabeth Kübler-Ross-